Minä halusin kirjoittaa sinusta vielä kerran kauniisti

Puhdas paperi terävän
kynän kulkea,
hiljaisuus ajatusten tulla.
--- Silti mitään ei tapahdu.

Sanat väistävät otettani,
murenevat kosketuksesta jauhoksi
hämmennykseni ylle.

Sitten sen ymmärrän;
ei kuivasta hiekasta kakkua synny.
En enää löydä sisältäni tunnetta
laastiksi lauseiden väliin.
Se mikä aikanaan valtoimenaan virtasi,
on kaikessa hiljaisuudessa haihtunut
arveksi paahtuneeseen
maahan.

Niin kuin kurjet kohta kaikkoavat,

sinä
    olet 
        minusta 
     poissa.