Nimetön

siis upea! ja kaikki nämä, mutta tämä erityisen, sillä kosketti todella.

pidän tavastasi kirjoittaa. tuot vähillä, mutta tarkkaan harkituilla sanoilla tunteen esiin jokaisesta runostasi.

kaunista kipusta ja pientä silmäkulman pilkettä
kiva runo :)

Samalla haikeata ja lohduttavaa.Runo nostaa itsensä hienosti korkealle lopetukseen!

*syvääkin syvempi ihailun huokaus*
Kuinka sanoilla voikin koskettaa...herkkää ja kaunista...tuo muistoja mieleen....
*kiittelee*

Haikean Kaunis.

pelottaa aina välillä, että näin käy. siinä mielessä erittäin osuva ja koskettava runo, hienosti kirjoitettukin vielä. viisi viimeistä säettä ovat ehdotonta parhautta.

Älä häpeä tunteikkuutta, ilman sitä ja ikävää ei tätäkään herkkää runoa olisi!Kiitos siitä!

Koskettavasti sinä sen kerrot,sen surullisen totuuden,miten toinen rakastaa enemmän kuin toinen,ja etäisyyttä on valovuosia,vaikka toinen on aivan lähellä.Kaunis ja herkkä runo,tunnetta täynnä.

tuli mieleen arno kotron tuotokset tästä, en tiedä onko se hyvä vai huono että kaikuu niin paljon tuon kirjailijan jälki tässä mutta mallikasta tämä. Ja kiitos kommentistasi, harvoin saakaan mitään kritiikin tapaista täällä(:

juurikin näin!
pidän kovasti runoistasi, taisit saada uuden fanin :)

Tämän runon rivit kertovat tunteittesi tason ja myös sen, että selviät eteenpäin kyllä. Huumorin sävyisillä aatoksilla. Lukija liikkuu mieluusti matkassasi.

Tosi kaunis runo (:

'Ja vaikka minä
aina enemmän sinua
kuin sinä minua,
et sinäkään ollut
immuuni ikävälle.'

Kaunista.
Kuinka ihmiset voivat lähellä toisiaan ollessaankin olla eri planeetalta.

Kipeää.

kosketti, sillä tällä hetkellä elän tällaista todellisuutta.

mutta niin, oli niitä hetkiä
ihania ja vähemmän ihania

kirjoitat kauniisti.

Kirpeää. Kirjoitit tämänkin suoraan sydämeen. Ja vaikka minä aina enemmän sinua... kirpeän särkyvää, syksyä.

Kuinka kaunista.
Juuri sitä mitä olen aina hakenut, jopa yrittänyt kirjoittaa paperille. Tuloksetta tosin.

Kaunis!
Viimeisestä lauseesta tuli mieleen Eppu Normaalin 'Tahroja paperilla' ~