Tässä se seisoo
se kärsimys,
täydellisyyteen tähtäävä
vihkiytyminen
ihmisen asema,
risainen minuus
olevaisuuden meressä
ja pettää itsensä
ja jäljelle jää
valinta, poistaa
kavala kärsimys
oman
käden oikeudella
tai
kääntää
katse rakastamiini
asioihin,
tuoksujen ja
äänten pariin, jotka
ovat elämän
lohdutusta enemmän
ja vain epäröinti
on este valtavalle
tapahtumien pyörteelle
kuulla oman
sydämensä lyönnit
kulkea lumottuna
ja antaa jokaisen
solunsa kiehua
maailman tulvissa
osana ruumiitonta
aikaa,
elämän jaksoa,
jossa kiipeäminen
ei ole tarve
vaade ja
ainainen julma
äärimmäisyys
jumalani nimeen
rukoilen
auttakaa minua
lopettakaa,
estäkää
nielemästä eteen
kannettua tuskaa
jotta olisi
riittävän voimakas
kasvattamaan
uuden sadon
surun ja ilon
nostaa päätään,
kasvattaa
intohimoa
makeaa vihreää,
joka sikiää
suonissa, sydämissä
ajatuksen juuren
itäen elävään maahan
etsien,
valoa, sadetta
ihmistä, joka
on tyyntä hellyyttä
enemmän
jokaisen suudelman
kyky olla enemmän
kuin pelkkä loppu,
päivän tekemä
kuolema
vastustamaton kiintymys
olla lyömätön
käsi,
pystymätön väärentämään
tunteitaan
ajatuksiaan
maanpakonsa kärsinyt
menneisyys ja
nykyisyyteni on
taas tienristeyksessä
arkuuden ja sensuellin
mielikuvituksen
herkässä tasapainossa
villieläin, joka
on kesytettävissä
muutenkin kuin
jokaviikkoisilla
huipullaan
nukkuvan prinssin
kyvyssä olla
eroottisesti nälkiintynyt
ja tuntea rakkautensa
voima
silloin ei näe
nykyhetkeä vaan
kauniin tulevaisuuden
tyydytyksen ärsykeen
huojentavaa esimakua,
jonka varmuudessa
pyrki paljastamaan
kaiken kätketyn
henkisen kyvyn
riisua kaikki
pinnallisuus
läpinäkyväksi
tulla vieraasta tutuksi
omassa maailmassaan
kuinka sen
hypnoottisuus vangitsee
minunkin olisi
oltava rooliani suurempi,
mysteereitä ja asioiden
merkityksiä suurempi
etten olisi
esine,
esineiden välinen
suhde
hinta jota
elämässä
ei ole
ei voi olla
jumalaa, jota
ei voi nähdä,
koskettaa
mutta meillä
on moraalia
suurempi mahdollisuus
olla
tai olla
olematta
vapaa
terveen järjen
liittolainen, hymy
huumori
ymmärtää mitä
sen suuruus
tarkoittaa
mennä siitä
missä tuntee
elävänsä
tuntee
mikrokosmoksensa,
vastuun omista
teoistaan
ymmärtää ettei
sade ole todellinen
rakastaja
ulkona kauneudessa
hengittävä
yön keho
lempeyttä
tekevä hyväily
karkuun juokseva
minuus,
turhautunut menneisyys
tai huikaiseva tulevaisuus
on vain tie ja
risteys
molemminpuolinen
elämys,
jokaisen käden alla
oleva lupaus
ilmaista itsensä
sädehtivän
kristallin sirusen
todellinen ankkuri
tai olla steriili
pelkkää vahaa
vaikutelmien
vastaanottajana
ja tuntea elämän
pettävän jalkojen alla
taas se
ylemmyys
katsoo minua
silmiin
elämästä väsynyttä huoraa
ja minä
haikailen ikuisesti
saavuttamattomasta
herää
herää unesi
alastomuudesta,
seksuaalisuutesi haaroista
ja tunnusta
tirkistelijä helvetistä
mikään ei ole
totta ja
kaikki on sallittu
valehteleva ruumis
on pahempi kuin
sana, josta
puuttuu totuus
sokkelossa ei
ole keskusta
se vie mystiseen
hämärään,
varjoihin, joista
asuu syvien vesien
pyörre
ruumiillinen kidutus,
joka on ristiinnaulittu,
mutta ei tunne armoa
vapauskin osaa
olla julma
ainutlaatuisuudessaan
tien risteys
kuin olisin käynyt
venuksessa
muuntanut
elämän pois fiktiosta
voitonriemun puhtaudesta
koskettaa iloa,
lämmintä kiveä
tehdä
elämänmuotoiset
kysymykset
miksi kaikki
todellisuudessa on
fiktiota,
mutta mikään
ei ole välttämätöntä
pitkästymisen
kulkiessa kupeilla
toivon rippeet
toreissaan
voisin kohdata jokaisen
päivän ja silti
kaivata yhtä
ainoaa yötä
sitä joka
oli petos
rakkaudessani
lämmin kiintymys,
kauneuden lahja
käärittynä paperiin
silti vähäisinkin
toivo ja olemassaolo
riittää tulevaisuudeksi
ja taas olemme
tienhaarassa,
jossa totuus
humaanisuuden kiteytymä
ei ole
mielikuvituksen
todellisuus
tartuin taas
väärään käteen,
valheellisuuteen
kapea uumasi
kuiluun,
pohjattomuuteen
yksi totuus
voi olla
toisen toive
antaa rakkauden
saapua sydämeeni
vaikken
sitä tuntisikaan
osaisi
rakastaa
jokaista
tuntematonta risteystäni
ja seisoa siinä
paljaampana kuin koskaan
ikuinen kaipuu
siivillään
polkien olemassaolon
ohutta lankaa
etten enää ajelehtisi
vaan rakastaessani
tuntisin,
olisin ääriäni
myöden kiitollinen
intohimossani
vahva kuin
kuolema, jotta
löytäisimme tien
elämän toinen
toisillemme
jota seurata
se kärsimys,
täydellisyyteen tähtäävä
vihkiytyminen
ihmisen asema,
risainen minuus
olevaisuuden meressä
ja pettää itsensä
ja jäljelle jää
valinta, poistaa
kavala kärsimys
oman
käden oikeudella
tai
kääntää
katse rakastamiini
asioihin,
tuoksujen ja
äänten pariin, jotka
ovat elämän
lohdutusta enemmän
ja vain epäröinti
on este valtavalle
tapahtumien pyörteelle
kuulla oman
sydämensä lyönnit
kulkea lumottuna
ja antaa jokaisen
solunsa kiehua
maailman tulvissa
osana ruumiitonta
aikaa,
elämän jaksoa,
jossa kiipeäminen
ei ole tarve
vaade ja
ainainen julma
äärimmäisyys
jumalani nimeen
rukoilen
auttakaa minua
lopettakaa,
estäkää
nielemästä eteen
kannettua tuskaa
jotta olisi
riittävän voimakas
kasvattamaan
uuden sadon
surun ja ilon
nostaa päätään,
kasvattaa
intohimoa
makeaa vihreää,
joka sikiää
suonissa, sydämissä
ajatuksen juuren
itäen elävään maahan
etsien,
valoa, sadetta
ihmistä, joka
on tyyntä hellyyttä
enemmän
jokaisen suudelman
kyky olla enemmän
kuin pelkkä loppu,
päivän tekemä
kuolema
vastustamaton kiintymys
olla lyömätön
käsi,
pystymätön väärentämään
tunteitaan
ajatuksiaan
maanpakonsa kärsinyt
menneisyys ja
nykyisyyteni on
taas tienristeyksessä
arkuuden ja sensuellin
mielikuvituksen
herkässä tasapainossa
villieläin, joka
on kesytettävissä
muutenkin kuin
jokaviikkoisilla
huipullaan
nukkuvan prinssin
kyvyssä olla
eroottisesti nälkiintynyt
ja tuntea rakkautensa
voima
silloin ei näe
nykyhetkeä vaan
kauniin tulevaisuuden
tyydytyksen ärsykeen
huojentavaa esimakua,
jonka varmuudessa
pyrki paljastamaan
kaiken kätketyn
henkisen kyvyn
riisua kaikki
pinnallisuus
läpinäkyväksi
tulla vieraasta tutuksi
omassa maailmassaan
kuinka sen
hypnoottisuus vangitsee
minunkin olisi
oltava rooliani suurempi,
mysteereitä ja asioiden
merkityksiä suurempi
etten olisi
esine,
esineiden välinen
suhde
hinta jota
elämässä
ei ole
ei voi olla
jumalaa, jota
ei voi nähdä,
koskettaa
mutta meillä
on moraalia
suurempi mahdollisuus
olla
tai olla
olematta
vapaa
terveen järjen
liittolainen, hymy
huumori
ymmärtää mitä
sen suuruus
tarkoittaa
mennä siitä
missä tuntee
elävänsä
tuntee
mikrokosmoksensa,
vastuun omista
teoistaan
ymmärtää ettei
sade ole todellinen
rakastaja
ulkona kauneudessa
hengittävä
yön keho
lempeyttä
tekevä hyväily
karkuun juokseva
minuus,
turhautunut menneisyys
tai huikaiseva tulevaisuus
on vain tie ja
risteys
molemminpuolinen
elämys,
jokaisen käden alla
oleva lupaus
ilmaista itsensä
sädehtivän
kristallin sirusen
todellinen ankkuri
tai olla steriili
pelkkää vahaa
vaikutelmien
vastaanottajana
ja tuntea elämän
pettävän jalkojen alla
taas se
ylemmyys
katsoo minua
silmiin
elämästä väsynyttä huoraa
ja minä
haikailen ikuisesti
saavuttamattomasta
herää
herää unesi
alastomuudesta,
seksuaalisuutesi haaroista
ja tunnusta
tirkistelijä helvetistä
mikään ei ole
totta ja
kaikki on sallittu
valehteleva ruumis
on pahempi kuin
sana, josta
puuttuu totuus
sokkelossa ei
ole keskusta
se vie mystiseen
hämärään,
varjoihin, joista
asuu syvien vesien
pyörre
ruumiillinen kidutus,
joka on ristiinnaulittu,
mutta ei tunne armoa
vapauskin osaa
olla julma
ainutlaatuisuudessaan
tien risteys
kuin olisin käynyt
venuksessa
muuntanut
elämän pois fiktiosta
voitonriemun puhtaudesta
koskettaa iloa,
lämmintä kiveä
tehdä
elämänmuotoiset
kysymykset
miksi kaikki
todellisuudessa on
fiktiota,
mutta mikään
ei ole välttämätöntä
pitkästymisen
kulkiessa kupeilla
toivon rippeet
toreissaan
voisin kohdata jokaisen
päivän ja silti
kaivata yhtä
ainoaa yötä
sitä joka
oli petos
rakkaudessani
lämmin kiintymys,
kauneuden lahja
käärittynä paperiin
silti vähäisinkin
toivo ja olemassaolo
riittää tulevaisuudeksi
ja taas olemme
tienhaarassa,
jossa totuus
humaanisuuden kiteytymä
ei ole
mielikuvituksen
todellisuus
tartuin taas
väärään käteen,
valheellisuuteen
kapea uumasi
kuiluun,
pohjattomuuteen
yksi totuus
voi olla
toisen toive
antaa rakkauden
saapua sydämeeni
vaikken
sitä tuntisikaan
osaisi
rakastaa
jokaista
tuntematonta risteystäni
ja seisoa siinä
paljaampana kuin koskaan
ikuinen kaipuu
siivillään
polkien olemassaolon
ohutta lankaa
etten enää ajelehtisi
vaan rakastaessani
tuntisin,
olisin ääriäni
myöden kiitollinen
intohimossani
vahva kuin
kuolema, jotta
löytäisimme tien
elämän toinen
toisillemme
jota seurata
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut