sirius70

Pelkästään marraskuu on hyvinkin syinen syvyyksiltään harmaan raskaana kuukautena ja jos vielä tuohon liitetään menetys/-suru,niin tuntuu vielä synkemmältä koko kehossa. Sanotaan että suru pitää surra pois,jotenkin työstää sitä kuin voimakseen eteenpäin. Täydellistä unohdusta ei voi olla,ei ehkä pidäkään vaan tunnistaa tosiseikka että kuinka pienestä tai suuresta on kyse... elämän kuin eri tunteiden arvaamattomuutta.
Herkkyys vaatii meiltä jokaiselta paljon,aistia kuin tuntea miten sen voi aidosti kohdata,niin itsestään kuin toisestakin.
Tavallan elämän että runon mottoni on : Elämä on ikuinen oppia ... hyväksi sen myös havainnut !

Kiitos runostasi. Menetyksesi on niin tavaton, että kaikki sanat tuntuvat jotenkin keinotekoisilta ja riittämättömiltä. Siitä huolimatta Voimia Voimia Voimia *♡*.

Voimakas ja tärkeä runo. Puhutteleva. 

Surutyö on aina tehtävä, sitä ei voi väistää. Surutyö tarvitsee aikaa ja rauhaa. Mutta yksin ei surijaa saa jättää. Ystävien on oltava lähellä, saatavissa.  Onnea ja valoisampaa tulevaisuuta sinulle!

Ikävä ei helpota lakaisemalla suru maton alle.