Vaikka oksiani jo palelsi
hipaisee kaarnaani kajo
yhtäkkinen huomensynnyn hellyys
kun hyvien öiden nukuttaja
peittelee minut taivaan valkeuksiin
Tunturin kupeessa
keinun levollisten uneen
painan korvani maan tyynyyn
juuriltani kuuntelen
hiljaisimpien ikiaikaista laulua,
jota vaiennetuksi ei saa
hiljaisimpien ikiaikaista laulua,
jota vaiennetuksi ei saa
sammunut aurinko
eikä talven kovimmat askeleet
Etiäiset silmujani kutittavat
kun maaliskuu hiipien
sarastusta raottaa
kipristelen varpaita
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut