Niin hiljaista yötä
liikuttaa tuulen humina
maan akselissa
Hetki
puolet maata, puolet ilmaa
ja tie niiden välissä,
silta
Kave yön ja aamun välissä,
hämärä - kohtaamispaikka, portti,
valon ja pimeän jättöhetki,
johon vain harras voi saada kutsun
Tämä kuulas kesäyö
sallii minun kulkea
itseään pitkin
Ilmassa jotain pyhää,
jota ei saa valpastuttaa
Hetki
puolet maata, puolet ilmaa,
vesivärimaalauksen värinen taivas
painaa ääneti otsansa
vihreän ruohon syliin,
lakeus pysähtyy,
ja aika voisi kulkea
kumpaan tahansa suuntaan
Vielä kuljen
eilisestä huomiseen,
kohtaan valoisassa huoleni,
mutta ensin hämärässä
tiellä mietiskelevän ilveksen jäljissä
tulen osaksi metsää
Selite:
Uudelleenversiointi vanhemmasta tekstistäni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aistit herättävä hetki ikuisuudessa!
Sivut