Enkä ole enää
elämästä vajaa,
sittenkin keväällä puut puhkeavat lävitseni
kuin konserton jouset
ja niiden jättämistä huokosista
päivä nousee ylemmäksi
varjonpuoleisella seinällä,
saa ruohon varvastelemaan
itsensä vihreäksi
Sittenkin
sinfonian harjalla
sinfonian harjalla
koivut havisevat minuun:
miten paljon tilaa täällä
niille, jotka eivät ole ehytlehtisiä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut