Huomenna tuulen
paiskaudun savista taivasta vasten
täällä jossain aortan varjossa
jo velloo musta meri
hampaitani vasten tempoo
syysmyrsky
en ääntäkään päästä
sillä vaiti yksinään
on vesi ja maa
ja keuhkoissa vielä poutaa
mutta huomenna tuulen
sade tuo äänen, ei sanoja
vaan mustan meren
riepotetun karjaisun
tukahdutettujen puroista
kadut huuhtoutuvat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut