Haluan avata kirjan,
joka kaappaa minut toiseen aikaan
kuin maisemaan, joka tulee iholle eikä päästä irti
kuin johonkin, joka on tänään
yksin minun mutta lainassa
yksin minun mutta lainassa
Vetää sisään hetken,
joka jättää keuhkoihin jäljen,
joka jättää keuhkoihin jäljen,
johon palata yöllä laiturilla,
kun jossain kaukana jokin pinnan alla asuva eliö
hipaisee pintaa, ilman että kukaan näkee
jokin mennyt hipaisee minua,
kuin tarkoituksetta käväisten iholla
ja siinä varpaiden alla keinuvaa, talven kesyttämät
jalkapohjat päivästä vielä lämmintä puuta vasten,
jalkapohjat päivästä vielä lämmintä puuta vasten,
siinä minä kuulen sen tyhjenemisen äänen
ja muistan,
kun ei enää pystynyt
olemaan hengittämättä ulos,
mikä kaipaus
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut