Istun minusta kaukana
Valoista roikuu pitkiä, kirkkaita lankoja,
joihin kompastun jos irrotan
katseeni keskiviivasta, niin irtoan kokonaan
Minua huohotetaan kasaan
Pimeä nielee katuvalojen röyhkeää aitaa
suu ammollaan
suu ammollaan
Lohkeavassa maailmassa
kuljetan minua
vanhalla sodalla viitoitettua tietä
Kiitävän sivussa
vielä tapahdun
viiveellä
vielä tapahdun
viiveellä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut