Lasken päivät
laskostan ne yksi kerrallaan
mustaa yöpuuta, ikävää vasten
miten kauan, kauas
vaalea pielus vielä sinua kuiskaa
oven huulilta vielä
löydän sen siniharmaan
joka katseellaan hipaisi
hellästi hauraintaan
miten kauas, kauan
metsien tutunkarheisiin havuihin
painan käden kuin kasvoihin
sormien lomaan saraheinien tummat hiukset
kunnes kaikki odotusten kalliot
sileäksi silitetty
kahden öiden laskijan yötä käydä
kuusikkosiimesten lampiin
hiljaa, lempeästi kastautua
niin kauan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi