Ihmeellisen tyyneen aamuun
vielä nukkuu Pohjois-Atlantti
kauas haaksen keulaan, kuulaaseen horisonttiin
tiirojen parvet vain kuvitella voivat
Éiren kalkkikivet, sen rikkonaiset, ylistyvät rannikot
Jos tietäisin, tähän kohtaan
vielä palaan ja jään
nyt yhdeksän vuotta kuolemaani edellä,
kotiinko silloin enemmän kaipaisin
tätäkö aamua toisin katsoisin
paremminko aaltojen laulua kuuntelisin,
vaikken vielä niiden kieltä voisi ymmärtää
Ihmeelliseen tyyneen aamuun
utu laveeraa kävijän kasvot pehmeimmin
vesi lohduttaa kulkijaansa, tyynnytellen kuiskii:
"Kuten vainajiaan meri, niin sydän syitänsä kantoi"
Selite:
Sitaatti on laina Unto Kupiaiselta (Vangittu laulu, 1944)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut