Sateen varjossa istuminen ei ole terveellistä
Ne sanovat
Sanovat, että siitä voi tulla kipeäksi, mene sisälle lämpimään
Romantiikka ei ole sen arvoista
Hölmö lapsi, kesäyö on vain yö
Vaan mitä minä terveydellä
Mitä minä terveydellä?
Koska yksin,
Jokainen päivä on hyvä päivä kuolla
Ennen kuin löydän sinut
Olen vain sadepisara ilman nurmikkoa
Pelkkää putoavaa vettä
Selite:
(son kesä kohta, toivottavasti)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo kertakaikkiaan! Tämä menee suosikkeihin.
kaunis,suloinen,todella koskettava.
Kesän ja rakkauden kaipuuta on runosi tulvillaan!
Riipaisevaa suloista herttaista. Oikein sielua sulattava runo.
"Yksin
jokainen päivä on hyvä päivä kuolla."
Tämä se oli. Ja "pelkkää putoavaa vettä". Romanttista.
minä kyllä menen kesällä sateeseen kävelemään kun se on niin kovin kaunista.
voi, tuli ihan kesä mieleen... kiitos!
Runosi loppuhuipennus on upea...."Ennen kuin löydän sinut Olen vain sadepisara ilman nurmikkoa Pelkkää putoavaa vettä".
tää otsikko on ihaaaaaana <3!!!! :)
kyllä tykkään runosta itsestäänkin paljon.
mutta kyllä mieliala taas nousi unenpöpperöisestä laiskuudesta aivan uudelle tasolle :)
siis. tämä on hieno :D
Voiko enää kauneimmin yksinäisyydestä kertoa..Tämä menee syvälle,Hieno!!
Kaunista. Pidän. :)
tää on jotenkin niin ihana..suosikkeihin.
Ei ihan vielä kesältä näytä, vaikka tämä runosi sai kyllä ihan niihin tunnelmiin. Pidän tästä todella. Kaunis kuin mikä ja ajatuskin löytyi.
ai tämä on ihana,
en keksi mitään sanottavaa(veti runosi sanattomaksi)
Hyvin sanottu tuo "kesäyö on vain yö". Niinhän se on, tavallaan. Suosikkeihin meni :)
Lempeässä sateessa on lämmin istua ja unelmoida.
Yksinäisyys on runon punainen lanka, ja nuo sisälle ohjaavat kehoitukset todellakin toimivat runon otsikon "uhmamaisuudessa", antaen koko runoon tuon kipuilevan ja aidon tunnelman.
Liikutusta ei voi piilottaa lukija itsessään....muistuvat sydänsurut nuoruudesta mieleen.
Tykkäsin koko runosta ja sen luomasta ajatuksesta, mutta lopusta suorastaan hurmaannuin. En olisi ikinä keksinyt moista ajatusta: "olen vain sadepisara..." Voiko sitä enää täydemmin sanoa?
Kaunis, ajattelua vaativa runo. Muistakin runoistasi pidin. Jotenkin tuovat mieleeni aavistuksen verran Eeva-Liisa Mannerin tuotannon... tai sanotaan sielunmaiseman. Ei mitenkään pahassa mielessä, ei ollenkaan.
Tässä runossa erityisesti loppu pisti silmään, kun pysäytti niin ja jäi mieleen.
Kiitos.
Sivut