Aana

Toivottomuus,
se tunne kun happi loppuu
kesken sisäänhengityksen,
veri lakkaa virtaamasta ja
hyytyy.

Haluan repiä Hänet, jota
kutsuin ystäväkseni irti siitä
toisesta, joka merkitsi
eniten.

Tarttua petturin
punaiseen hiuspehkoon
ja raapia,
repiä,
lyödä,
raastaa
kunnes hiusten puna
on levinnyt kaikkialle,
vuolaana.
Tunnen kulmahampaideni
kasvavan
verenhimostani.

Isken Sen päätä
ruostuneeseen ovennuppiin,
veri ei enää vuoda,
(paitsi omasta sydämestäni),
sillä kaikki veri
on huoralta jo
merenä lattialla.

Petturin veri
on raivostuttavan punaista,
olen härkä, jolla
veri on vihreää.