Hyvä aina sanoa tietävänsä
Tiedäthän, että olen hirviö
Tiedät mitä minulla on ja ei ole
Tiedät, että olen vain tunteeton surustaeläjä
Tiedät etten oikeasti koskaan välittänyt
Tiedät että olit minulle vain jotain jolla saisin oloni paremmaksi
Kerro minulle siis..
Miksi halusin satuttaa kymmenkertaisesti jokaista joka satutti sinua
Miksi pelkäsin aina puolestasi kun katosit taas kerran mitään sanomatta
Miksi minä olin valmis uhraamaan kaiken korjatakseni kaiken
Tiedätkö miksi?
Koska olin idiootti.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi, niin nätti tämäkin (:
Hyvä lopetus.
Toi loppu kruunas kaiken! :)
Voimakasta itseruoskintaa runon sanoissa.
Kuitenkin löydän tästä niin paljon herkkää hellyyttä, ja kuinkas ollakaan....kaunotar ja hirviö piirretty vilahtaa taustalla ajatuksissani.
Otsikko on nappiosuma runoon.
Tässä runossasi on kovasti kovasti tunnetta ja tuntuu siltä, että tunne ja ajatus likipitäen riistäytyy villipedon lailla riveiltä ja hyökkää lukijan päälle.
En uskalla edes ajatella, miltä se tuntuisi hänestä, jolle se kenties on osoitettu.
Hurjaa.
Tykkäsin! Näin se elämä opettaa kulkijaa.. :)
Läheisyys ja tunne ovat niin monimuotoisia.
Sivut