Vuosia sitten, kun nuorina tapasimme
Minulla oli päällä pyhäpuku,
vain sinua varten
parhainta.
En muista enää mistä puhuttiin,
varmaan kaikesta;
Mitä meistä pitäisi tulla,
mihin kouluihin mennään,
koska seuraavan kerran nähdään.
Ja voi, miten minun sydän kirmasi
Päivänsäde, kultasiipi ja
minä menninkäinen,
joka ei ollut koskaan nähnyt mitään niin yhtä ihanaa.
Helli meitä helle,
lämmin tuuli,
Kirkon portailla istui pari nuori
Vaan ei nuoripari
Ei vaikka miten yksi niin toivoikin.
Niin
Päivänsäteen oli viimein lennettävä pois
Halaus.
Vuosia myöhemmin huomasin
Siihen pyhäpukuun jäi
sinulta punainen hius.
Minulla oli päällä pyhäpuku,
vain sinua varten
parhainta.
En muista enää mistä puhuttiin,
varmaan kaikesta;
Mitä meistä pitäisi tulla,
mihin kouluihin mennään,
koska seuraavan kerran nähdään.
Ja voi, miten minun sydän kirmasi
Päivänsäde, kultasiipi ja
minä menninkäinen,
joka ei ollut koskaan nähnyt mitään niin yhtä ihanaa.
Helli meitä helle,
lämmin tuuli,
Kirkon portailla istui pari nuori
Vaan ei nuoripari
Ei vaikka miten yksi niin toivoikin.
Niin
Päivänsäteen oli viimein lennettävä pois
Halaus.
Vuosia myöhemmin huomasin
Siihen pyhäpukuun jäi
sinulta punainen hius.
Selite:
Tämä ei ole rakkausruno.
Tähän oikeastaan voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti jatkoa, mutta tuntuu, että runo vain rumentuisi. Ehkä parempi, jos kirjoitan useamman runon kuin koetan tunkea kaiken tähän yhteen.
Ja tämä ihminen, jos sattuu jollain ihmeellä tämän joskus lukemaan, varmaan jo kyllästynyt meikäläisen jorinoihin hänestä, mutta olen hänelle kurjan elämäni velkaa ja hän on ollut minulle parempi ystävä kuin olen ikinä ansainnut, enkä ole koskaan maksanut kunnolla takaisin - päin vastoin.
Kiitos, että olet ollut minulle olemassa. Anteeksi, että olen ollut niin paska ystävä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut