Teini-iän tunnekuohuissa kirjoittamani vanhat runot on mulle edelleen tärkeitä.
Vuosikausien koulukiusaamisen aiheuttaman sosiaalisen kyvyttömyyden ja muut sielun arvet purin silloin parhaani mukaan teksteihini; jos niitä haluaa näin myöhemmin yrittää tulkita, tuo kannattaa ehkä pitää mielessä.
Löysin runot itseilmaisun ja ajatussolmujen avaamisen keinona näköjään uudelleen joskus 2017 loppupuolella. Vertailen täällä aikakapseliin, vanhoihin runoihini, ja viattomuus ja leikkisyys tuntuu nykyisin olevan kadoksissa. Ei kai iäksi?
Haaveilemasta en kai lakkaa koskaan. Hyvä niin.
Kommentit
Hui miten sävähdyttävä. Yksi miespuolinen henkilö, 35v, sanoi minulle, että olen hento. Sisältäpäin. Tässä on jotain hirvittävän kaunista, tässä runossasi, josta minä pidän.
Suosikkeihini menee.
Mietin, että kenestä tässä puhutaan. Jostakin kauniista pikku olennosta mitä ilmeisimmin. Viehätys. Sinun ajatusmaailmasi ja tapasi kirjoittaa viehättää minua. Kaikki sinussa on jotenkin välitöntä, tekstejäsi lukiessa. Haluaisin nähdä tuon ihmisen josta kirjoitat.
Kaunis runo.
Oi mite herkkä<3
Sivut