Raha ei tee onnelliseksi

Oli tavallinen arki-ilta, kun kuljin Helsingin Kolmatta linjaa pitkin. Katuvalot heijastuivat märälle asfaltille, ja viileä tuuli sipaisi poskiani. Mutta minua ei palellut – päinvastoin, tunsin lämpöä rinnassani. Silmistäni valui kyyneleitä, mutta ne eivät olleet surun kyyneliä. Ne olivat ilonkyyneleitä. 

Vain hetkeä aiemmin olin raaputtanut Ässäarvan kioskin tiskillä. Jännitys oli tiivistynyt jokaiseen vedon mukana irtoavaan hopeiseen hippuun. Sydän pamppaili, kunnes viimein näin sen: voitto! Hymyilin R-kioskin myyjälle ja ojensin voittavan arvan lunastettavaksi. 

"Onneksi olkoon," myyjä sanoi ja napautti kassakonetta auki. "Tässä voittosi." 

Katsoin kädessäni lepäävää seteliä. Viisi euroa. Ei enempää, ei vähempää. Ja silti minä hymyilin, itkin ja nauroin samaan aikaan. “Olin hyvin onnellinen mies”  

Jos olisin voittanut 250 000 euroa, olisin varmaan tullut hulluksi. Pääni olisi alkanut täyttyä huolista sekä suunnitelmista. Kenelle kertoisin? Mihin käyttäisin? Pilaantuuko elämäni rahan myötä? Mutta nyt – nyt olin onnellinen. Sain hetken jännityksen, sain nauraa itselleni kun sain pienen voiton, juuri sopivan  minulle. 

Kävelin kadulla, annoin ilonkyynelten valua ja lipaisin yhtä huuliltani. Ei raha tehnyt onnelliseksi – mutta se hetki, tuo pieni voitto, muistutti minua siitä, kuinka yksinkertaiset asiat voivat tuoda suurimman ilon.