Minä rakastan sinua

Pieni kaupunki meren rannalla, jossa asui nuori mies nimeltä Arto. Arto oli tunnettu sydämellisyydestään ja huolehtivaisuudestaan. Hän oli hiljattain löytänyt elämänsä rakkauden, ihastuttavan ja aurinkoisen tytön nimeltä Elina. Joka oli aina iloinen, mutta hänellä oli yksi suuri murhe: hänen sydämessään oli synnynnäinen vika. 

Arto rakasti Elinaa yli kaiken ja oli valmis tekemään mitä tahansa helpottaakseen hänen elämäänsä. Vaikka Elinan sairaus toi monia huolia ja pelkoja, heidän rakkautensa vahvistui jokaisena päivänä. Arto ja Elina unelmoivat tulevaisuudesta yhdessä, mutta varjona heidän yllä oli tietoisuus Elinan sydänongelmasta. 

Arto ja Elina istuivat yhdessä rannalla. Arto katsoi Elinaa syvälle silmiin ja tunsi sydämessään syvää, polttavaa rakkautta. Hän otti Elinan kädet omiinsa ja lausui hänelle tekemänsä runon: 

"Mun rakkaani sydämessä on jotain vikkaa, 
ja mä rakastan hirveesti tätä likkaa. 
Jos minusta aika jättää ennen häntä, 
olkoon sydämeni hänelle uuden elämän mäntä." 

Elina hymyili kyynelten läpi ja puristi Arton kättä. Hän tiesi, että heidän rakkautensa oli jotain erityistä, jotain ikuista. Samana iltana he tekivät lupauksen toisilleen: he eläisivät jokaisen päivän täysillä, rakastaen ja tukien toisiaan kaikesta huolimatta. 

Vuodet kuluivat, ja vaikka Elinan sydänsairaus toi mukanaan monia haasteita, heidän rakkautensa kesti kaiken. Arton runo jäi elämään heidän sydämiinsä, muistuttaen heitä aina siitä, kuinka syvä ja kestävä rakkaus voi olla. 

Eräänä päivänä, kun Arto ja Elina olivat jo vanhoja, Elinan sairaus paheni. Arto pysyi hänen vierellään, kuten hän oli aina luvannut. Kun Elina viimein sulki silmänsä viimeisen kerran, hän tiesi sydämessään, että Arton rakkaus oli hänen kanssaan, nyt ja aina. Ja Arto tiesi, että vaikka Elina oli poissa, heidän rakkaustarinansa jatkuisi, sillä hänen sydämensä sykki aina Elinalle, vielä kuolemankin jälkeen