Ystäväni, kenelläkään ei ole silmiäsi
ilman sinua olen varttisokea
kukaan ei minua kuule kuin sinä
jos poistut olen täysin kuuro
Tilallesi voisin ottaa tusinan uusia
mutta satakaan ei minusta tietäisi
mitä sinä, muistaisi mitä muut ei
ystävä hyvä, olet paloja minusta
Se mitä itsessäni on hyvää
jos minut jätät, en tiedä
kuolleiden osieni määrää tai laatua
terveidenkään (huhupuhetta nekin)
Ystävittäni en ole
muiden muistissa elän
ja omaani tauti syö
elämä, elämä minua syö
Ystävä, mikä nimesi olikaan
muistatko minut huomennakin?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis..:)
Luin runosi useita kertoja, löysin uusia sävyjä ja joka lukukerralta runon sanoma syveni ja parani. Joku mainitsi pyyteettömyyden... Todella, sitä runossasi On. Ja Aitoutta, ilman krumeluureja. Loppu Erityisen Puhutteleva.
Pidin, Hyvin Paljon.
Luin runosi useita kertoja, löysin uusia sävyjä ja joka lukukerralta runon sanoma syveni ja parani. Joku mainitsi pyyteettömyyden... Todella, sitä runossasi On. Ja Aitoutta, ilman krumeluureja. Loppu Erityisen Puhutteleva.
Pidin, Hyvin Paljon.
Ehkäpä on totta, että etsimme valitsemistamme ystävistä itseämme. Sitä osaa joka täydentää sen mikä meissä on parasta. Toisaalta myös erilaisuus. Hieno, oikean ystävyyden ylistysruno! Lopetuksen hienoinen yllätyksellisyys vain maustaa kokonaisuuden.
Jonkun kanssa kemiat kohtaa, aivan kuin olisi aina tuntenut. Syntynyt yhteys ei katkea taukojenkaan jälkeen vaan jatkuu siitä mihin joskus jäi.
Aivan upea runo ystävyydestä. Tuota juuri sae parhaimmillaan on.
paljon sidottu tunnetta tähän. pidän
Kyllähän parhaimmillaan ystävykset täydentävät toisiaan, ovat tukena olematta läsnäkin ja ollessaan kaukanakin tuntuvat sisällä. Jos joku heistä riistetään Luojan käden kautta, jäämme itse kuin jalkapuoliksi.
Minusta runosi on hieno kunnianosoitus ystävyydelle !
Tämä lienee kuin jatkoa edelliseen runoosi...
Ystävyys - se se onkin elämässä tärkeää, kantava voima.
Ja sielujen yhteys, kunnioitan sitä yli kaiken.
Runosi on oodi ystävyydelle, ja lopetus... niin, lopetuksessa koen hieman sitä sellaista elämän virtaa, ristiriitaisuutta joka aina ja kaikkialla on läsnä, siitä emme pääse.
H i e n o j a runoja Sinulla. Kiitos.
Sivut