Ennen oli kaikki paremmin. Miehet oli rautaa ja laivat puuta.
Itse ehkä peltiä, ei missään nimessä vielä rautaa.
Omaa paikkaansa hakemassa, maalaispoika kiltti.
Toisten mielestä sopiva kohde, iski mieleen tiltti.
Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, alistamista, murtamista kovaa.
Ei vaan ollut puolustajaa pojalla, ei edes luotettavaa ystävää omaa.
Suomen valtion koulutuslaitoksen tarjoama yhdeksänvuotinen helvetti
Niin, ne vuodet tuon maalaispojan itsetunnon rikkoi, täysin hänet petti
Vuosien kuluessa tuo maalaispoika mieheksi kasvoi, itsenäistyi, aikuistui
Vaan menneisyyden haamut seurasivat - ne tiukasti mieleen kiinni kasvoi.
Kovaa työtä mielen, unettomia öitä satoja, itkettyjä kyyneliä tuhansia - miksi?
Miksei tuo maalaispoika omana itsenään kelvannut kenellekään - miksi?
Miksei kukaan nähnyt tuota akuuttia hätää, tuskaa, kipua, ahdistusta moista?
Aikuiset käänsivät katseensa pois. Eihän meidän koulussa kukaan kiusaa toista.
Ilman suojaa rajuilmalta, lämmintä välittämistä, lämpöä kodin, rakkautta vanhempien
Olis päättynyt kaiken tuon tuskan johdosta tarinamme maalaispojan elämä hentoinen.
Välillä ei pakotietä, selviytymiskeinoa, ei helpotusta tuskaan tuonut mikään
"Älä välitä!" - ne sanoivat, käytös tuo muka kuuluu ihmisille tuohon ikään.
Selitystä tuota, mun vaan on niin mielettömän vaikea uskoa, ostaa
Kun itsensä puolustamisen seuraavana päivänä ne rajusti kostaa.
Tulee haukkuja, lyöntejä, potkuja, muiden silmissä nöyryyttämistä
Siinä sitä on miehistymisen iässä olevalle maalaispojalle käsittämistä
Ei vain mahdu ajatuksiin, maalaispojan, tuon nuorenmiehen
Ett miksi jotkut talloo pienen ihmisen alleen, kuin myrkkysienen
Mikä "fiksujen ihmisten" mieleen menee ja sitä muuttaa niin,
Ett päivän suurin, odotetuin, hetki on, kun saadaan poika kyyneliin
En tiedä osaanko kiusaajille olla katkeran vihainen, suuttunut tai julma
Elämä on peliä, kortit jakoon, kädessä saattaakin äkkiä olla pulma
Monikohan näistä arjen sankareista, teidän vanhemmista saa tunnustusta
Kuinkahan monen yksinjääneen lapsen, nuoren ajatusmaailma on täysin musta.
Sydän kivusta turta, silmät kipeät kyynelistä, vahva suojamuuri rakennettuna ympärille?
Opeteltu vieno hymy, rauhallisuus, vain, ettei kukaan oikeasti kysyis: mitä kuuluu sulle?
Ei kukaan voi oikeasti ymmärtää sitä tuskaa, katkeruutta, kipua, yksinäisyytä vihaa
Ellei ole omassa elämässään kokenut, joko itse, tai lapsensa kautta tunnetta samaa
Helvetistä voi onneks päästä pois - irti - Löytää tie takaisin, vaikka ilman kannustusta
Mutt matka on pitkä, raskas, vaikeakulkuinen - ei siltä puutu arvet, kyyneleet, tuska
Sun pitää vain itse päättää kulkea se, olla antamatta periksi, jatkaa sitkeästi
Hyväksyä tapahtunut, ottaa se elämän korttipakka, ja tehdä jako uusiksi.
Kun saat kortit järjestykseen uuteen, se avaa tien uuteen mahdollisuuteen
Asia kerrallan, pienin askelin, kuin papapelin pienet palaset, loksahtavat kohdalleen
Ja huolimatta kaikesta vanhasta paskasta, huomaat jokin päivä hymyileväsi uudelleen
Silloin voit katsoa ylös, luo korkeimman - Kiittää, että avullaan kestit kaiken tämän.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
