![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-1104-1725907517.jpg?itok=7R2PFh9V "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva")
Nämä kadut ovat testamenttini,
kirjoitettu rikkoutuneille kiville,
jonka alla unohtunut veri virtaa.
Asun täällä, missä yöt ovat raskaita kuin katumus,
ja aamunkoitto on vain kaukainen lupaus,
joka ei koskaan saavu perille.
Baarin hämärät kulmat ovat pyhäkköni,
ja jokainen pöytä on alttari,
jossa elämän viiniä jaetaan.
Synnit lepäävät lasien pohjilla,
jotka huuhdotaan raikuvin aplodein,
mutta ne eivät koskaan katoa,
ne vain liikkuvat sydämeen,
missä ne kasvavat kuin myrkyllinen viiniköynnös.
Tunnen nämä kadut
jokaisen halkeaman, halkeamat,
jokaisesta vaikeasta kohtalosta,
joiden juuret ovat asfalttimaisissa
muinaismuistomerkeissä.
Olemme osa tätä maisemaa,
kasvottomia pyhiä, jotka kävelevät varjoissa,
etsivät armoa, jota ei koskaan anneta.
Köyhyys on minun evankeliumini,
se on tarina, jonka luen uudestaan ja uudestaan,
ja loppu ei muutu koskaan.
Taskuissani ei ole muuta kuin tyhjyys,
ja se painaa kuin kivi sydämessäni,
joka lyö kuin hullun rukous
mutta Jumala on hiljaa,
hänen äänensä tukahtuu baarin meluun.
Nämä kadut ovat täynnä tarinoita,
jotka eivät koskaan näe päivänvaloa.
Ne tarttuvat näihin seiniin,
missä vanhat sielut hikoilevat,
sielut eivät koskaan löytäneet tietä kotiin.
Jokainen tapaamani ihminen on kuin peilikuvani,
mutta emme puhu
sillä sanat ovat vain heikkoja lohtuja,
eikä niillä ole sijaa näillä kovissa kulmissa.
Eli näin minä elän,
näillä kaduilla, joissa yö on ikuinen,
ja valo on vain hämärä muistutus
siitä, mitä olemme menettäneet.
Baarihämäräni on taivaani,
ja jokainen juotu lasi on askel
kohti kadotusta,
mutta tämä on minun kotini
nämä kadut, nämä synnit,
ja niitä minä kannan
kunnes viimeinenkin valo sammuu,
ja minut kannetaan ulos.
kirjoitettu rikkoutuneille kiville,
jonka alla unohtunut veri virtaa.
Asun täällä, missä yöt ovat raskaita kuin katumus,
ja aamunkoitto on vain kaukainen lupaus,
joka ei koskaan saavu perille.
Baarin hämärät kulmat ovat pyhäkköni,
ja jokainen pöytä on alttari,
jossa elämän viiniä jaetaan.
Synnit lepäävät lasien pohjilla,
jotka huuhdotaan raikuvin aplodein,
mutta ne eivät koskaan katoa,
ne vain liikkuvat sydämeen,
missä ne kasvavat kuin myrkyllinen viiniköynnös.
Tunnen nämä kadut
jokaisen halkeaman, halkeamat,
jokaisesta vaikeasta kohtalosta,
joiden juuret ovat asfalttimaisissa
muinaismuistomerkeissä.
Olemme osa tätä maisemaa,
kasvottomia pyhiä, jotka kävelevät varjoissa,
etsivät armoa, jota ei koskaan anneta.
Köyhyys on minun evankeliumini,
se on tarina, jonka luen uudestaan ja uudestaan,
ja loppu ei muutu koskaan.
Taskuissani ei ole muuta kuin tyhjyys,
ja se painaa kuin kivi sydämessäni,
joka lyö kuin hullun rukous
mutta Jumala on hiljaa,
hänen äänensä tukahtuu baarin meluun.
Nämä kadut ovat täynnä tarinoita,
jotka eivät koskaan näe päivänvaloa.
Ne tarttuvat näihin seiniin,
missä vanhat sielut hikoilevat,
sielut eivät koskaan löytäneet tietä kotiin.
Jokainen tapaamani ihminen on kuin peilikuvani,
mutta emme puhu
sillä sanat ovat vain heikkoja lohtuja,
eikä niillä ole sijaa näillä kovissa kulmissa.
Eli näin minä elän,
näillä kaduilla, joissa yö on ikuinen,
ja valo on vain hämärä muistutus
siitä, mitä olemme menettäneet.
Baarihämäräni on taivaani,
ja jokainen juotu lasi on askel
kohti kadotusta,
mutta tämä on minun kotini
nämä kadut, nämä synnit,
ja niitä minä kannan
kunnes viimeinenkin valo sammuu,
ja minut kannetaan ulos.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit