![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-4151-1734785985.png?itok=NlkdW9fe "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva")
Yöt eivät suo armahdusta
eivätkä päivät valoa
Sillä tämä talo on vankila,
jossa kosteus tihkuu lankuista ja rotat asuttavat kellaria
Lasken kellonlyömiä
Olen jo aloittanut alusta kun sekosin laskuissa
Toivon että aika vain kuluisi
Että tämä musta uni vaihtuisi toiseen
Unelmoin vielä todellisuudesta joka on muutakin kuin
Nokea poskilla,
rääkyviä nälkäisiä suita
piiskaa ja mustelmia
Tiedäthän, sellainen katse joka paljastaa sielun niille jotka osaavat lukea noiden syvyyksien kieltä
eivätkä päivät valoa
Sillä tämä talo on vankila,
jossa kosteus tihkuu lankuista ja rotat asuttavat kellaria
Lasken kellonlyömiä
Olen jo aloittanut alusta kun sekosin laskuissa
Toivon että aika vain kuluisi
Että tämä musta uni vaihtuisi toiseen
Unelmoin vielä todellisuudesta joka on muutakin kuin
Nokea poskilla,
rääkyviä nälkäisiä suita
piiskaa ja mustelmia
veritahroja alusvaatteissa
Ruumiillista kuritusta ihan vain koska isännällä on ollut huono päivä tai viina maistunut liikaa
Eikä enää tarvitse arvailla nauttiiko hän siitä vallasta
kun saa vetää alushameeni ylös ja piestä lihaani
Yöllä kun on hiljaista eikä pakopaikkaa
hän tulee luokseni
haisten humalalle ja pitäen käsissään nahkavyötä tai puukkoa
Ja olen hiljaa kuin hiiri, arvoton kuin lattian alla vilistävät rotat
Ja minä katoan kattoon, kuvittelen kuvioita
Kaukaisia maailmoja joissa kaikki on toisin
Hän levittää reisiäni isoilla, parkkiintuneilla kourillaan
Olen märkä vesisateesta, kukkia hiuksissani
Päälläni aikuisten pitkähelmainen mekko
Unieni kaunein luomus pitseineen ja satiineineen
Hänen suuri kätensä on sisälläni, yrittäen puristua nyrkkiin
Mutta minä olen liian pieni
Ja olen taas katossa, ja lasken kuvitellun universumin tähtikuvioita
Mutta en pääse täysin pois
Pelkään liikaa Novaa joka tekee tuloaan
Vaikka minun pitäisi olla tämän unen kuningatar joka määrää kaikesta
Alhaalla, kaukana katosta
Likaisella patjalla
En pääse pakoon tätä hetkeä
Kun kuolen taas pienen kuoleman
Kehoni väristessä ja valuessa
Verta ja syntiä, menetettyä viattomuutta
Ja tuo unieni ja todellisuuteni hirviö
läähättää ylläni ja katsoo minua
Sivelee ikään kuin hellästi hiuskiehkuraani
Ottaa leukani otteeseensa ja pakottaa katsomaan silmiin
Hän näkee vain lapsen armoillaan
vajaavaisen naisen, laihan huutolaistytön ilman povea
Ei sitä, että lapsen silmissä on monta kertaa kuolleen katse
Eikä enää tarvitse arvailla nauttiiko hän siitä vallasta
kun saa vetää alushameeni ylös ja piestä lihaani
Yöllä kun on hiljaista eikä pakopaikkaa
hän tulee luokseni
haisten humalalle ja pitäen käsissään nahkavyötä tai puukkoa
Ja olen hiljaa kuin hiiri, arvoton kuin lattian alla vilistävät rotat
Ja minä katoan kattoon, kuvittelen kuvioita
Kaukaisia maailmoja joissa kaikki on toisin
Hän levittää reisiäni isoilla, parkkiintuneilla kourillaan
Olen märkä vesisateesta, kukkia hiuksissani
Päälläni aikuisten pitkähelmainen mekko
Unieni kaunein luomus pitseineen ja satiineineen
Hänen suuri kätensä on sisälläni, yrittäen puristua nyrkkiin
Mutta minä olen liian pieni
Ja olen taas katossa, ja lasken kuvitellun universumin tähtikuvioita
Mutta en pääse täysin pois
Pelkään liikaa Novaa joka tekee tuloaan
Vaikka minun pitäisi olla tämän unen kuningatar joka määrää kaikesta
Alhaalla, kaukana katosta
Likaisella patjalla
En pääse pakoon tätä hetkeä
Kun kuolen taas pienen kuoleman
Kehoni väristessä ja valuessa
Verta ja syntiä, menetettyä viattomuutta
Ja tuo unieni ja todellisuuteni hirviö
läähättää ylläni ja katsoo minua
Sivelee ikään kuin hellästi hiuskiehkuraani
Ottaa leukani otteeseensa ja pakottaa katsomaan silmiin
Hän näkee vain lapsen armoillaan
vajaavaisen naisen, laihan huutolaistytön ilman povea
Ei sitä, että lapsen silmissä on monta kertaa kuolleen katse
Tiedäthän, sellainen katse joka paljastaa sielun niille jotka osaavat lukea noiden syvyyksien kieltä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit