![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-4151-1734785985.png?itok=NlkdW9fe "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Lady Andromeda kuva")
Kun metsä unestansa herää
Vaikenevat linnut oksillaan,
Sirkat hiljenevät heinikossa
On maa hiljaa kuin nukkuvat luut
Lapset peitellään aikaisin peteihin
Mutta uni on musta ja punainen
Kirkuva ja haudanhiljainen
Siellä kieroutuneiden puiden varjoissa
Kutsuja seisoo, kynttilää kantaa
Sen kelmeä sininen valo on kylmää valoa
Valoa ruton ja kuoleman
Kielloista huolimatta sisarukset lähtevät metsäretkelle
Kulkien nauraen
Keräten matkan varrelta koriin sieniä ja punaisina kiiltäviä syksyn omenoita
Ovat yön kauhut taakse jääneet eikä niistä puhuta
Ei muisteta varoituksia eikä taikauskoista kauhua isoäidin sameissa silmisså
On vain nuoruus ja huolettomuus
Helmenvaaleat hiukset mustan lakin ja punaisen hilkan alla
Se seisoo edessä kuin muuri
Tumman vihreä hiljaisuuden linnoitus
Niin laaja ettei sille näy loppua
Ei idässä eikä lännessä
Vain likaisen purppurainen taivas
Tiheästä kasvustosta muodostuu vihreä portti, käytävä metsän sisälle
Se uhkuu hämärään peittyvää seikkailua
Ja unettavaa vihreää valoa
Valoa joka heijastuu sinisistä silmistä kuin tyhjistä peileistä
Käsikkäin he astuvat sisään portista
Astuvat tuntemattomaan
Hengittävät sisään metsän henkeä
Tuota uusien aistien manifestoijaa
Haistavat maan alla lahoavan elämän jäänteet,
Vihreän, ruskean, homeen
Maaperän kosteuden, suopursut nilkoissaan
Kallankukat kukkivat askelmissaan
Jotka taakse ovat jääneet
Eikä aikaa täällä ole
Samalla tavalla kuin muualla
Ja kummia asioita voi tapahtua
Taikoja silmien edessä
Metsä uinuu ikuista untaan
Se elämää kutsuu luokseen
Kannattaisiko pelätä sutta,
Punahilkkainen tyttö?
Vai saiko se jo sinut?
Vaikenevat linnut oksillaan,
Sirkat hiljenevät heinikossa
On maa hiljaa kuin nukkuvat luut
Lapset peitellään aikaisin peteihin
Mutta uni on musta ja punainen
Kirkuva ja haudanhiljainen
Siellä kieroutuneiden puiden varjoissa
Kutsuja seisoo, kynttilää kantaa
Sen kelmeä sininen valo on kylmää valoa
Valoa ruton ja kuoleman
Kielloista huolimatta sisarukset lähtevät metsäretkelle
Kulkien nauraen
Keräten matkan varrelta koriin sieniä ja punaisina kiiltäviä syksyn omenoita
Ovat yön kauhut taakse jääneet eikä niistä puhuta
Ei muisteta varoituksia eikä taikauskoista kauhua isoäidin sameissa silmisså
On vain nuoruus ja huolettomuus
Helmenvaaleat hiukset mustan lakin ja punaisen hilkan alla
Se seisoo edessä kuin muuri
Tumman vihreä hiljaisuuden linnoitus
Niin laaja ettei sille näy loppua
Ei idässä eikä lännessä
Vain likaisen purppurainen taivas
Tiheästä kasvustosta muodostuu vihreä portti, käytävä metsän sisälle
Se uhkuu hämärään peittyvää seikkailua
Ja unettavaa vihreää valoa
Valoa joka heijastuu sinisistä silmistä kuin tyhjistä peileistä
Käsikkäin he astuvat sisään portista
Astuvat tuntemattomaan
Hengittävät sisään metsän henkeä
Tuota uusien aistien manifestoijaa
Haistavat maan alla lahoavan elämän jäänteet,
Vihreän, ruskean, homeen
Maaperän kosteuden, suopursut nilkoissaan
Kallankukat kukkivat askelmissaan
Jotka taakse ovat jääneet
Eikä aikaa täällä ole
Samalla tavalla kuin muualla
Ja kummia asioita voi tapahtua
Taikoja silmien edessä
Metsä uinuu ikuista untaan
Se elämää kutsuu luokseen
Kannattaisiko pelätä sutta,
Punahilkkainen tyttö?
Vai saiko se jo sinut?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit