Hän teki väärin tehdäkseen oikein

Huippuhieno runo. Tykkään tästä. Joskus joutuu tekemään sellaisia ratkaisuja että on vaikea sanoa onko ne oikein vai väärin, tässä tulee sellainen tunne, että on ainakin yritetty tehdä oikein, vaikka se muiden mielestä onkin väärin. Ehkä tekijä ei itsekään ole varma, ja asia ei ainakaan tuntunut eikä tunnu mukavalta, ja surullista on vielä sekin, että jotkut ei voi antaa hänelle anteeksi. Runon lopetus on hieno, hyvin kuvattu. Keväisessä metsässä tulee hyvä olo ja se on hyvä juttu.

Luonto todellakin auttaa, myös omantunnon tuskiin.

elämä vasta jälkikäteen avaa valintojen oikeellisuudet -
kaikkia ratkaisuja voi jälkipuida ja spekuloida.
Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan.