Vajoaa
siihen oloon
kun ei
olisi mistään
kotoisin
itkua pidätttelevät
silmät
kun yön kylmille
huulille
särkyy kuiskaus
ei siitä enää
parane
ja nyt tuntuu
siltä
kuin silmät
olisi vain
kyyneleitä varten
kun metsä
oli täynnä
putoilevien lehtien
kuiskauisia
ei ollut niin
yksin
ja vielä
näitä hetkiä
tulee
kun näkee
itsensä
nuorena poikana
joka käveli
itse tehdyillä
puujaloilla
ajoi ilman käsiä
polkupyörää ja
takaperin
istuen ohjaustankolla
ja muita
temmpuja tehden
ja kiipeili
lähi metsän
puissa
välillä tipahtaen
ja ne kaikki
riehakkaat lekit
kavereiden kanssa
pelit joita
pelattiin kesällä
ja talvella
ne riitti
väsyttämään
niin että yöt
nukkui makeasti
oman aikansa
se vei
mutta
sen kesti
koulukiususksen
ja sitten
tuli se
koiranpentu
jonka kanssa
puuhasi
vähän yli
neljätoista vuotta
kun se sairastui
lääkäri
antoi sen piikin
lepää rauhassa
boy
ja se ensimäinen
suudelma
katulampun varjossa
kun saattoi tytön
kotia kohti
ja ne
mobolla hurjastelut
joista
poliisi setä
antoi sakot
ja ensimmäinen
känni
pieni pullo
Johnny Walker
viskiä
vanhenpien
velijen ja siskon
huolenpito
nuoremmasta oli
aitoa
levätkää rauhassa
alkaa ihmettelemään
onko
toi jonkun
muun
pojan elämää
ei tunnu
omalta
on kuin olisi
unta
viime yöltä
©Jukka-Pekka Huttunen
siihen oloon
kun ei
olisi mistään
kotoisin
itkua pidätttelevät
silmät
kun yön kylmille
huulille
särkyy kuiskaus
ei siitä enää
parane
ja nyt tuntuu
siltä
kuin silmät
olisi vain
kyyneleitä varten
kun metsä
oli täynnä
putoilevien lehtien
kuiskauisia
ei ollut niin
yksin
ja vielä
näitä hetkiä
tulee
kun näkee
itsensä
nuorena poikana
joka käveli
itse tehdyillä
puujaloilla
ajoi ilman käsiä
polkupyörää ja
takaperin
istuen ohjaustankolla
ja muita
temmpuja tehden
ja kiipeili
lähi metsän
puissa
välillä tipahtaen
ja ne kaikki
riehakkaat lekit
kavereiden kanssa
pelit joita
pelattiin kesällä
ja talvella
ne riitti
väsyttämään
niin että yöt
nukkui makeasti
oman aikansa
se vei
mutta
sen kesti
koulukiususksen
ja sitten
tuli se
koiranpentu
jonka kanssa
puuhasi
vähän yli
neljätoista vuotta
kun se sairastui
lääkäri
antoi sen piikin
lepää rauhassa
boy
ja se ensimäinen
suudelma
katulampun varjossa
kun saattoi tytön
kotia kohti
ja ne
mobolla hurjastelut
joista
poliisi setä
antoi sakot
ja ensimmäinen
känni
pieni pullo
Johnny Walker
viskiä
vanhenpien
velijen ja siskon
huolenpito
nuoremmasta oli
aitoa
levätkää rauhassa
alkaa ihmettelemään
onko
toi jonkun
muun
pojan elämää
ei tunnu
omalta
on kuin olisi
unta
viime yöltä
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä runo, hyvä.
Draamaa ja elämää - sitä on ihmisen elo. Menneisyys on meidän viitta, ja joko kevyt tai raskas.
Runo ajatutteli lukijaa hyvin, vaikkakin suruisuutta sieltä luin. Elämä on sitäkin jotta arvostamme iloa.
Mielestäni, rivitys toimii hyvin - lukija saa itse määritellä tahdin lukiessaan, rytmittää runoteosta itselleen sopivaksi.
joskus tosiaan tuntuu ihan uskomattomalta ne kaikki lapsuusmuistot.
Nuoruuden elämykset.
Tuntuu, että se oli joku muu joka ne koki.
Silloin oli niin hetkessä elävä, ei tiennyt mitään elämän raadollisuudesta yms.
Mainitset runossa monta Ihanaa asiaa lapsuudestasi!
Puujalat ihan säväytti, koiranpentu ym herkisti melkein kyyneliin.
Erinomaisen Hyvä runo, Kiitos.
Sivut