Kohta olet vieläkin kauempana

Tunnen sinun ristiriitaiset tuntisi

omistani on niin vähän aikaa

tiedän, mitä piinaa se on

odotusta, vaikkei haluaisi odottaa

yritystä pitää itsensä pinnalla

kun viimeiset hetket vain katoavat

vaikka niistä kuinka yrittäisi pitää kiinni

ei muuta tahtoisi kuin jäädä

kieltäytyä lähtemästä

kääntyä takaisin

ja piiloutua

mutta sellaista mahdollisuutta ei anneta

oma elämä odottaa jo jossain muualla

vaikka palaaminen tuntuu mahdottomalta

kuin rangaistukselta tai painajaiselta

eikä oma maa tunnu enää oikealta

ei sellaiselta kodilta kuin sen kuuluisi

kun lopultakin on uudestaan

maailma muistuttanut kauneudestaan

eikä sitä kauneutta voi viedä mukanaan