Kun sorruttaa
muureja
ympäriltään
ja huomaa,
että ne lakkaavat
olemasta
Kun tapahtuu
kaikkialla
pahojaan
ja vain minä
olen enää olemassa
Kunnes
kaikkeni menettäneenä
lopun
viimeisellä hengenvedollani
kokoan viimein
sieluni palaset
maailmojen jokaisesta kolkasta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kovin suruisaa kerrontaa
Uuuh.. todella vahva ja sydäntä riipivä runo. :)
voi voi, nuo viimeiset sanat..aivan mahtava lopetus tälle runolle!
Mielenkiintoinen kuvaus rikkinäisen ihmisen sielunelämästä. Taidokas jaksotus ja ainakin minulle heräsi vanha mielikuva runon minästä, joten onnistuit herättämään mietteitä tällä. :)
Ihmiselämä toki loppuu aikanaan, muttei onneksi kaikkea tarvi kestää yksin. Jostain saa voimaa, kun omat voimat loppuvat.
Sivut