Minä tiedän, kuinka
hymymme olisivat sulautuneet
yhdeksi ymmärryksen säikeeksi
olisimme laulaneet yhtä kovaa
kielellä, jota meistä kumpikaan ei tunne
olisimme itkeneet, halanneet, nauraneet
halunneet sen kestävän ikuisesti
ja yhäkin me puhuisimme siitä
aivan joka kerta
jakaisimme sen, kuten kaksi aiempaa
niin kauan kuin olemme toistemme kirkkaus
mutta nyt
se on sinun valosi
minun pimeyteni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut