Se vaati vain yhden illan
yhden itkun, joka jakautui kahdeksi
naurun, jonka voin kuulla korvissani
kun lopulta uskalsin
molempien puolesta
ei se tarkoittanutkaan
ikuista kadotusta
ei yksinäisyyden kahleita
eikä kirveleviä muistoja
joiden haalistuminen
sattuisi sitäkin enemmän
se vei meiltä luvan antaa periksi
tästä alkaa meidän toinen lukumme
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut