En muista aikaa ennen sinua
en sitä, mitä itse silloin olin
enkä oikeastaan tiedä
mitä näiden päivien
pitäisi olla täynnä
nyt, kun ne eivät voi olla
täynnä sinua, täynnä meitä
minua sellaisena kuin olen
ainoastaan sinun kanssasi
sinun katseesi kautta
en tiedä sitäkään
mitä minun on eniten ikävä
sinun sanojasiko vai ehkä nauruasi
kuplivaa odotusta, hetkiemme täydellisyyttä
asioita, joita molemmat rakastamme
ja joita me kumpikin olemme
sitäkö, että puhumme toistemme suulla
vai sitä, että tiedän
sinä et lakkaa ymmärtämästä minua
olet poikkeuksetta aina minun puolellani
rakastat minua, vaikka
olen täynnä epätäydellisyyttä
kuinka minulle riittää
niin sana kuin hiljaisuuskin
ja kuulen, mitä sisimpäsi kertoo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut