Polkuani kehystävät
metsän korkeimmat puut
vielä lehdettömät
kaipaavat ja surulliset
mutta karulla tavalla kauniit
ainakin silloin, kun
aurinko koskettaa paljaita oksia
enkä minä tiedä
eläisinkö vielä mennyttä talvea
vai kurkottaisinko jo kohti jotain
sitä pistettä, jota emme vielä näe
tai ehkä väreissä hehkuvaa taivasta
sen me ainakin jaamme, yhä ja aina
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut