Ja viimein voin hymyillä
hetken aikaa
kyyneleideni lomasta
vaikka odotan sitä hetkeä
(tyhjyyttä)
kun olet poissa
Viimeisten vuorokausien aikana
olen oppinut pelkäämään
ikävää
ja epäilemään
olemassaoloasi
kykyäni pitää
sinut elossa
minun maailmassani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surun viitalla verhottu hyvä runo.
Niin kaunis ja niin täynnä tuskaa. Hieno runo.
Jotenkin samaistun tähän tänään erityisen vahvasti. Tämä on ihana(yllättäen),voimakas ja kaunis. Ja silti yhtä aikaa herkkä. Olet ihan huippu.
Niin ja kiitos sinulle,tärkeä ystäväni.
Sivut