Vähitellen ehdoin elävä
tahdoin kaukana todellisuudesta
loisteensa kuin huurretun
pinnan takana,
muodottomana
Menneisyydestään
maallisen pyhätön
itselleen rakentanut
Kaipauksensa aallot
kuolleiden lastensa luut
vastaanottavat
Eikä jäljellä
ketään
kosketustaan kaipaavaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tästä runosta, siinä on ajaton ja viipyilevä tunnelma, kuin puhuttaisiin aioneista.
Ajatuksia herättävä, mielikuvia luova runo. Ensimmäiset kaksi riviä ja viimeinen säkeistö ovat minulle tässä merkittävimmät. Täytyy lukea muutamaan kertaan uudestaan.
Sivut