Viimeisimmän otin Virosta
meren rannalta puskettuani vastatuulessa
askeleeni märkään santaan
ne pujottelivat meriheinätuppojen
lomitse
Kun myöhemmin etsin aarteeni
lasimaljasta muiden joukosta
voin taas haistaa meren
kuulla myrskytuulen kohinan
tuntea
hikipisarat valumassa alas selkääni
Maistan yrttieen mökin tuvassa
hedelmäkakun ja mehevän tumman leivän
Muistan kynttilät ja villasukat, yllättäen pimenneen illan
Raukeuden ja onnen tunteen
Eläytyessä muisto laajenee päivästä
viikoksi, viikoista vuodeksi...
--Kiveen kirjatuksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näitä muistintukia, polun aarteita, tullut itsekin harrastettua. Jossain vaiheessa kun niitä katselin,
Tarpeeksi oli vettä virrannut, tajusin:
Ei liity muistot kiviin, simpukankuoriin, ei paikkoihin
Vaan tunnelmiin ja ihmisiin.
Mieleen mahtuu niitä monta.
Kevyempi on kulkea, kun ei ole kivet taskussa.
Tuttuja polkuja , talojen vieruksia,
Tuskitta koluta.
Sivut