Se on sitä, kun
viisitoista vuotta
yrittää mukauttaa itseään muottiin
napostella ruokalistoilta sitä ihan-kivaa,
joista ei oikeasti halua mitään
mutta maistelee kuitenkin
koska pelkää nälkää
enemmän kuin allergiaa
Se on sitä, kun
antaa sen ihan-kivan tarttua kädestä kiinni
ja tuntuuhan se tavallaan aika kivalta
perjantai-illasta tulee vähitellen näytelmä,
jossa asettelee itsensä velvollisuudesta tarjolle,
koska haluaa kuitenkin olla hyvä hellä läsnä
ja samalla leikkaa itseään
pala palalta pois
Se on sitä, kun
kuihtuvien omenankukkien keskeltä
se ihan-kiva pyytää lupaa
käydä vieraissa, sanoohan biologia niin
se ihan-kiva pyytää lupaa
käydä vieraissa, sanoohan biologia niin
seinälle on tapetoitu jos-sinä-vain-olisit-toisin
ja sen kolahtavan oven takana
romahtaa itkien niihin haluttomuuden raameihin,
joihin sinut on väkisin survottu
edes kurkistamatta, miten sinussa
sisällä se vastausta saamaton hirvittävä nälkä
kolkuttaa, kolkuttaa, kolkuttaa, kolkuttaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mutta se näyttää myös lohdullisuuden ja myötätunnon johon jokaisella on mahdollisuus; ääriviivat, joista muodostuu hymyilevät kasvot onnellisena omalla polullaan näiden äärimmäisyyksien paineessa. Ja se peili kutsuu näkemään elämän kauneuden sellaisena kuin me kaikki sen näemme, memento vivere.
Koskettavaa kerrontaa olet kirjoittanut.
Sivut