Eikö ole muuta osaa niille,
joiden polku on alati-poistuvien tie
Ne kuulevat, kuinka tässä juoksuhaudassa
rikatkin lakastuvat
se on päivänvalon puutteesta johtuvaa
verkkaista tukehtumista,
verkkaista tukehtumista,
jossa aika pysähtyy pisarhelmiin poskella ja
ahdistuu sitten molekyyli kerrallaan,
niin ettei tiedä missä happi loppuu ja kuihde alkaa
Katsovat, kuinka karikot
pokspokspoksahtelevat muuriin,
joka kyllä kestää maailmanlopusta toiseen
pokspokspoksahtelevat muuriin,
joka kyllä kestää maailmanlopusta toiseen
mutta jonka takana nälkiinnytään
irrallisen ihmisen arkeen
irrallisen ihmisen arkeen
Selite:
Tämä runo on 'alati-poistuvien tie':stä velkaa Unto Kupiaisen runolle 'Sua saatan' (runokokoelmasta Vangittu laulu, 1944).
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut