Radiossa soi Rakas Maria,
äkkiä olen vuosien päässä:
Uupumassa aamuihin,
istumassa ovien edessä yksin,
uskottelemassa eniten itselleni,
että en olisi tarvinnut ketään,
en olisi kuulunut mihinkään,
en olisi valinnut ketään.
Tuntien välissä tuntien mittaiset välitunnit,
käytävien pölyhiukkaset kannattelevat minua,
ehkä olen sittenkin olemassa,
vaikka puhe ja katseet minut ohittavat:
Ainakin tomu yhä laskeutuu ylleni.
Rakas Maria soi yhä ja mietin,
jäikö minusta milloinkaan mikään sinuun kaikumaan,
onko minulla laulua, joka jäi päähäsi soimaan,
onko minusta tekstiä, jota et kykene polttamaan?
Voi Shamandalie,
vaikka anteeksiantoja on vaihdettu,
sinä teet minuun yhä kipeää,
yhä sinua yritän itsestäni parantaa.
Näytit viitan ja minä kuljin
syvemmälle kohti kuolleiden kukkien kastelua.
Sinulta sain tämän:
En kavahda enää yötä,
teen omat tieni.
Okaisen polkuni synnyttämänä
nyt kuljen takaisin minuun ennen sinua.
Olen hyvä näin,
mutta etsin lasta, joka luotti sanoihin sellaisena kuin ne sanottiin,
siihen, mikä on tänään on myös huomenna.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
