Etäällä I

Korkoa kymmenen senttiä,

näyteikkunoista vilahtaa punainen kopina

huulillakin on väärää sävyä,

eikä se sovi poskipunaan.

Nainen on horjuva kasa kerroksia,

päällekkäin teipattuja raunioita,

joiden välissä oleva liima

on yhtä karvaan makuista

kuin kirjekuorissa

ja tekee sitä paitsi haavankin kieleen.

Olenko minä tuo nainen,

jonka sydän on aikuisen muotoinen,

mutta jonka sisin vielä tapailee

tytön kerhotossujen askelta,

joista ei tule kaikua ikkunoihin.