Estonia

Minä näin
olin joukossa noiden
jotka hukkumalla hukkuivat
aaltojen alle
kuolleena kirjoitan katkeran laulun
on ylläni, allani
meren hiljainen pauhu
Me rukoilimme Jumalaa
mutta turhaan

Sinä yönä
itkin itseni uneen
ja unessa näin
kaikki tulevat kauheudet
olin yksi kuolemaan tuomituista
jotka tiensä pään
löytää laivan uumenista
Minä itkin ja nukuin
itkin ja hukuin

Unessa näin
upposimme laivan mukana
vedet sisään tulvivat
ja me huusimme apua
kukaan ei vain
tullut auttamaan
sinä yönä itkimme
kuin pienet lapset
unessa näin kaiken
ja se oli uneni viimeinen

Sen näin
riuhdoin kuolemaa vastaan
kuin sadat muut
ympärillämme vain mustaa
me kaikki
tahdoimme vielä elää
edes hetken
pienen hetken pidempään!
Sen uneeni näin
kuinka loukkuhun jäin

Näin on ollut
ja näin on aina oleva
elämä jatkuu
ja kerran koittaa kuolema
meri sylissään laivaa hyväilee
laivaa, joka on oleva
hautamme ikuinen
En itke enää
vain hiljaa lepään

Oi Estonia oi Estonia oi Estonia
nyt tuudita
tuudita hiljaa vainajia