Kuinka kauniisti aurinko paistaakaan
ja kuinka pellot nuo vihannoivat
tulkaa, tulkaa ystävät katsomaan
te kaikki kylmässä vaikeroivat
Ei kevättä liene kauniimpaa
ei rinnassa onnea suurempaa
nyt tulkaa ja riemuun yhtykää
ja Luojaamme kiittäkää
Saa luonto itkemään paatuneen
se on lämpöä ihmettä täynnä
muistan aamun varhaisen autereen
ja tuulen lempeimmän kesäyönä
kun linnut oksilla lauloivat
sulosointuja korviini kantoivat
nuo tuoksut apilan - kukkasten
ja leikit perhosten
Minä juoksen, leikin kuin lapsonen
ja laulan iloni maailmalle
vaikka vanhan on nämä hapsoset
olen noussut onneni kukkulalle
Onko aurinko silmäni sokaissut
vaiko käsi hennoin mua sipaissut
ja silmät kauneimmat katsoneet
ja jotain luvanneet
Sinä koivu sorja ja valkoinen
sait nähdä ihmistä kaksi
ja kuulla kuinka he kuiskaillen
nojas toisiinsa aamuun asti
Sinä kuulit mistä me haaveiltiin
ja mitä toisillemme vannottiin
ja näit ne tuhannet suudelmat
ja katseet kaipaavat
On kevät nyt rinnassa jokaisen
ja jokainen siitä kiittää
toinen hiljaa lausuvi kiitoksen
toinen yhteen kätensä liittää
Voisiko onnea olla suurempaa
kun aurinko paistaa ja kukkii maa
ja kun löytävi sydämet yhtehen
lämmössä keväimen
11.3.96