kuin laineiden ääni hiljainen
ulkona jossain vaimeasti soi
ajatukseni vain sinussa risteillen
eikö kaipaus loppua jo voi
niin värisee kuihtuu ja kuolee pois
ne tunteet joiden ei kuolevan sois
jää jäljelle vain kylmyyden kalsea siipi
niin aurinko nousee uudelleen
ei se eilisen suruja huokaa
loistaen, näyttäen koko kauneuden
mitä maailmassa onkaan
siihen tartun kuin almuun viimeiseen
pidän kiinni, taakseni katso en
jo onnen tunne luokseni arkaillen hiipi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä ja omalla laillaan kaunis...
Kaunis runo...kaipaus ei koskaan katoa
herkkä tunteiden purkaus kaipauksen sisintä koskettaessa...
Sivut