hän tuli ja kosketti minua
tunsin kuinka heikkenin
kun katsoin noita silmiä tummia
joista loisti kaipaus
niin monen vuoden kaipaus
'moi, mie oon Elsa Turengista
ootko sie jostakin pohjoisesta
kun sie katsot noin nyt minnuu
älä sie mittee luule
enhän mie ees tunne sinnuu'
suuni oli kuiva kuin erämaa
äänet lähelläni heikkeni
tahdoin vain noita silmiä tuijottaa
joista loisti kaipaus
niin monen vuoden kaipaus
'lähetkö sie poika Elsan mukkaan
otat sie tästä rohkasuhuikkaa
siehän vapisetkin kuin haavanlehti
mie sinnuu lämmitän
ain siihen saakka kun aamu ehtii'
seurasin häntä horjuvin jaloin
tunsin rakkautta syvää
sinä yönä silmät mulle vain paloi
joista loisti kaipaus
niin monen vuoden kaipaus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
wau.!=)
Vaikka hassu, kovin hienosti kirjoitettu.
Aivan mahtava runo,
tästä saa monen vuoden kaipauksen tartunnan ja ihan tosissani olen..
*naurua* ..mahtoiko Elsa ees huomata, mitä hänen silmistään luit!?
Heti sijoitin tämän "balladin" Turengin asemalle ja ajattelin miten monta tarinaa asemilla olisikaan kerrottavanaan...Liikuttavaa tuo silmissä näkyvä monen vuoden kaipaus.
Tää oli yllättävän hyvä..
Herkän hauska ja oudosti koskettava kuvaus. Vähän kuin juuri syntyneen, jaloilleen nousseen hirvaksen haparoivaa kävelyä. (ei ollut mitään vinoilua)
Sivut