hän
vain hetki
pieni tovi
silmät pälyilee ympärilleen
näkee sen
mitä toiset ei nää
värit kaikki kauniit
katseet
selkään nauliutuneet
tuntee tuskaa
vuoksi heikompien
kuolee
uudelleen ja uudelleen
kukaan ei tunne häntä
vaikka kaikki
tuntevat hänet
hän hymyillen nousee
uuteen aamuun
hän auttaa
neuvoo
itkee
suruja toisten
ei kukaan kysy
ei utele
miten hän itse voi
niin päivät
vuodet kuluu
eikä hän huomaa
eikä hän
huomaa
että on jo viimeinen
perjantai
Selite:
tuo perjantai runon lopussa.. kun tein tätä runoa niin taustalla soi Dingon kappale perjantai joten varastin Dingolta perjantain :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällisen kaunis runo, jossa on tunne niin suuri läsnä...runosi ajatukset puhuttelevat.
Suojelusenkelihän tästä mieleen tulee vaikkakin itse ajattelen erästä ystävääni...
Koskettavan kaunis teksti.
herkkä ja kaunis runo..
Tämä runosi otsikko "Hän"on on sellainen josta en saa oikein kiinni, mutta kun lukee niin saa kuvan suojelusenkelistä:)
Hieno runoteos. Kohta se on taas perjantai ja taas ja taas... sitä aina odottaa.
kaunis runo..aika mysteerinen...
voi käsittää niin monella tavalla. ja tuo "hän" siitä voi ajatella niin moneksi.
upea.
ja tuo perjantai loppuun sopii todella hyvin=)
Syvällinen ote taas tässäkin runossasi.Maailman tuska paistaa runossasi.
Kuka mahtaa olla hän?Voisit olla sinä....
Sivut