Iloinen mieli ja laulava kieli
vielä multa löytyy uskoa huomiseen
hymysi pieni valaisee tieni
harva saa elää elämää uudelleen
Tyttöni ääni jo sekoitti pääni
minä olen mennyt onnesta humalaan
kirkuvi kuovi ja kukkivi tuomi
kuinka ihanalta elämä maistuukaan
Ennen itkin kun tietäni pitkin
vain taivalsin murheesta murheeseen
pitkin poikin nyt metsässä loikin
ja hyppelen mättäältä mättääseen
5.6.94
Selite:
Selasin noita vanhoja runojani. Ihmeen iloinen olin silloin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuin kansanlaulu - somasti ja iloisesti keikahdellen :)
Tässä runossa on iloa ja valovoimaa.
Hyppeletpä pian, uudestaan :)
Kunhan joku tyttö taas pääsi sekoittaa.
Kaunis runo, onnen löytänyt, ilontäyteinen. Ihanaa, että olet kirjoittanut runoja jo ennen. Kiitos, että tuot ne meidän iloksemme.
Sivut