Minä, omana itsenäni
Jykevänä, vahvana
Sellaisena minut nähdään
Minä, aitona itsenäni
Herkkä, hauras, hento
Kyyneleet silmissä
Kyynelten uurtamat posket
Kivun runnomat lihakset
Murskautuneiden unelmien
sirpaleet rikki repineet sieluni
Epätietoisuus, odotus, epätoivo
Syöneet miestä rotan lailla
Puhu paljon, kerro vähän
Se taktiikka toimii
Hymyile, ehkeivät ne huomaa
Huomaa tuskaasi ja sitä
että haluaisit tulla huomatuksi
Huomatuksi, heikkoutesi nähtäväksi
Ehkä silloin joku auttaisi
Voimansa avukseni antaisi
Mutta tuskin se minua kohtaa
Olenhan minä se avulias ja vahva
Se joka aina auttaa, pärjäähän se
Omillaan, omin voimin
Voi minua
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä. Pinnan alle näkevät vain todella tarkkasilmäiset ja lähinnä itse. Monesti piilotamme juuri heikkoutemme vahvuuden rooliin, koska muuten asia tekee liian kipeää. Matka omaksi itseksi ei ole helppo, mutta palkitseekin sitten monin verroin. Hieno, avoin runo.
Puhutteleva ja koskettava runo.. Niin monasti sitä ihminen on roolinsa vanki joskus jopa tahtomattaan
Hyvin rehellinen runo,
aitoa tekstiä josta välittyy lukijalle
sydänviisas ihminen.
Mutta miten tyly ja ennenkaikkea pinnallinen on maailmanmeno,
pitäisi olla aina vahva yms.
Sivut