Jäljet lumessa johdattavat suuren, jyhkeän metsän keskelle. Katsellen ympärilleen, voi nähdä miten ylväinä kurottivat taivasta kohden nuo metsien jättiläiset, petäjät, kuuset, koivut.
Ajatella, miten pienestä niidenkin alku on lähtenyt, miten monia myrskytuulia, rankkasateita, talvien ankaruuksia niiden on pitänytkään kestää tullakseen maisemansa kuninkaiksi.
Kuninkaiksi, kestämään auringon paahdetta, myrskytuulia, rankkasateita, raekuuroja.
Päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Ollapa vielä joskus yhtä ylväs ja vahva. Kenties joku vielä katsoo jonakin päivänä ihaillen, kunnioittavasti ajatellen. Olla todella jotakin.
Vielä kestettävänä elämän rajuja myrskytuulia.
Miten pitkään? Sitä emme voi tietää.
Mutta ellemme kestä, sitä ei ikinä saada selville.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukava luonnon ylistys runo.
Hyvää syntymäpäivää sinulle.
Sivut