Kylmin, märin jaloin
kulkee läpinäkymätön
läpi mielen
ja kaatuu, kaatuu, kaatuu
huominen
Keinuu
estyjien tuulesta maa
sikisee hereille
vai vaipuu sokean uneen
vai vaipuu sokean uneen
kosken kohinasta eteenpäinpuskevan junan kolke
meren aalloista nuhaisen hengitys
kun kiertyy kurkkuun tulevaisuus
en tiedä enää
näenkö huonommin vai paremmin
ja kapenee, kapenee, kapenee
huominen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut