Tällä
elämän tiellä
tuntee olevansa
kuin siili
joka juoksee
peloisaan
moottoritien poikki
karkuun
ei tiedä
mitä
näissä mietteissään
seisoesaan
siinä rannalla
hänen
vierelle tuli
ihminen
kun hän
katsoi
ihmistä silmiin
kuuli hänen
sanovan
auringon laskua
katsoesaan
voiko olla
uskomatta luojaan
ja niin
he katsoivat
auringon laskua
vaijeten
ihminen ja hän
sitten
ihminen kääntyi
ja meni
pois
siltä rannalta
sitten hän
nyt
tässä levottomassa
yössä
jos olisit
hänen vierellä
sängyssä
syliisi nukahtaisi
mutta tätä
levotonta yötä
uni pakenee
kuin vankikarkuri
vaikka miten
yritää
ei saa
unesta pidettyä
kiinni
ja niin
uni pääsee
karkuun
auki olevasta
ikkunasta
hän nousee
sängystä
aikoen sulkea
ikkunan
mutta muuttaa
mielensä
eikä sulje
ikkunaa
vaan palaa
sängyyn
odotamaan
jos vaikka
uni
tulisi takaisin
ei tullut
oma
vaan jonkun
toisen uni
mutta
siihen pimeään
uneen nukahti
herätessään siitä
unesta
oli kuin
ei olisi nukkunut
olenkaan
©Jukka-Pekka Huttunen
elämän tiellä
tuntee olevansa
kuin siili
joka juoksee
peloisaan
moottoritien poikki
karkuun
ei tiedä
mitä
näissä mietteissään
seisoesaan
siinä rannalla
hänen
vierelle tuli
ihminen
kun hän
katsoi
ihmistä silmiin
kuuli hänen
sanovan
auringon laskua
katsoesaan
voiko olla
uskomatta luojaan
ja niin
he katsoivat
auringon laskua
vaijeten
ihminen ja hän
sitten
ihminen kääntyi
ja meni
pois
siltä rannalta
sitten hän
nyt
tässä levottomassa
yössä
jos olisit
hänen vierellä
sängyssä
syliisi nukahtaisi
mutta tätä
levotonta yötä
uni pakenee
kuin vankikarkuri
vaikka miten
yritää
ei saa
unesta pidettyä
kiinni
ja niin
uni pääsee
karkuun
auki olevasta
ikkunasta
hän nousee
sängystä
aikoen sulkea
ikkunan
mutta muuttaa
mielensä
eikä sulje
ikkunaa
vaan palaa
sängyyn
odotamaan
jos vaikka
uni
tulisi takaisin
ei tullut
oma
vaan jonkun
toisen uni
mutta
siihen pimeään
uneen nukahti
herätessään siitä
unesta
oli kuin
ei olisi nukkunut
olenkaan
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
toive niin hento ja herkkä, henkäys sen voisi haihduttaa, ainako elämä vain tuntuna avoimen ikkunan, tuoksuna toisten onnellisten
- koskettavan taidokasta runokerrontaa
kohtaamiset aidon ihmisen kanssa
jättävät jäljen, suuren kaipuun,
joka vaikuttaa yön rauhallisuuteen,
karkottaen unta ja kun vihdoin aikansa
pyörittyään, vaipuu horroksen tapaiseen,
se ei anna oikean unen virkistystä.
Riipaiseva runo taas Sinulta.
Syvälle menee !
Sivut