Paholainen sieluja söi taivaan armeijan löi, miekan takoi suruntuojan,

sai maineen suurimman ruojan.

Taivas sekosi vuosi sinistä verta se oli ensimmäinen kerta.

Laiva musta lipui kohti merta sankari nousi tuhkasta lailla tulisen linnun,

tarttui ruoriin astuttuaan laivaan,

taittoi pedon niskan pelasti jumalan, pelasti taivaan,

muuttui takaisin tuhkaksi jäi muistonsa paholaiselle
uhkaksi,

pedon ruumis muuttui punaiseksi tuhkaksi, paholaisen armeijat lyötiin,

puolisokeaksi hänen sielunsa halvaantui ja syötiin.

Pakanan lahja helvetille oli ikikirous, sankarin palauttava lumous.

Alkoi suuri pakanoiden vallankumous, verellä maa peitettiin, peto suurin takaisin tuonelaan heitettiin.

Elämän lanka Benevolaen käsien kautta aina ihmisiä ja eläimiä auttoi, patatolkulla ruokaa sotureille rohkeille keitettiin.

Mysteriumissa velloi armeija suurin, jota suojeli Jumala runojen, satujen ja tuurin.

Skargarrath parantuneena vannoi uuden valan kanssa roudan Jumalan, peikko haudasta armeijansa nosti, mietti rakastamaansa keijua sorjaa ja vienoa, mielessään taivaalleen kosti, oli tämä hälle ajatus hieno.

Nummella kasvoi sateenkaaren värinen kielo, jonka kokoa mahdoton määritellä on.

Peikko rujo ja tunnoton kävi kukan mystisen kimppuun kuin sika limppuun. Epäonnistui, turhaantui. vannoi turhimman valan, Ikirouta tästä kimpaantui ja suuttui, kirouksen päälle peikon kutsui, jäädytti tämän mielen ja kielen, loitsun hurmeisen roudan kutsui kielon päälle, kimposi taika pois jäädytti maat ja mannut, taivasteli ja mietti miten kielo aina kaiken sieti.

Suuri myrsky alkaisi pian.